Tai ainakin yks nyrjähdys, tarkemmin sanottuna vasemman nilkan, mutta eiköhän se tuosta kuntoon tule. Pysty sillä harjotukset juoksemaan, mutta nyt illemmalla on vähän enemmän kipeä. Auttaiskohan Zon-geeli tai vastaava? ;-) Mutta aloittakaamme alusta...

Ekan harjotuksen alussa oli vähän hankalampi putkeenmenoreitti, mitä olin Annalta edellisellä viikolla toivonut. Eipä tuossa mitään ongelmaa ollut, kun vein Redin valssilla putkeen. 3-, 4- ja 5-aidoille ohjauskin meni ok, mutta sen jälkeen tulevaa U-käännöstä jouduttiin "hieman" harjottelemaan, ja mä sain taas verrytellä äänijännitteitäni. Aika pian Redi kyllä sen oppi, että tuosta ei jatketa suoraan, joten ihan ääntä käheäksi ei tarttenu huutaa.

Seuraava ongelma tuli takasin tulomatkalla, jolloin mä en meinannut ehtiä juosta tarpeeks nopeesti, joten Redi reagoi mun huutoihini joko hyppäämällä ton nelosena olleen esteen toiseen suuntaan tai kääntymällä sen jälkeen välistä. Niinhän mä sitä ohjasin (dumbass!). Sitten otettiin tuo loppuosio muurilta lähtien niin, että mä otin vähän etumatkaa ja sain jo lähteissä mallattua juoksulinjani selkeämmin suoraan vaakasuorassa olevien aitojen "alapuolelta", jolloin ehdin paremmin 10-aidan jälkeen viemään valssilla Redin renkaaseen. Se oli se kohtalokas kohta, jossa koiran ja oman ohjaukseni kannalta hienosti menneen pätkän päätteeks satuin astumaan kasvihuoneen lattialla menevän metalliputken päälle niin, että nilkka nyrjähti, ja mä kaaduin. Redi teki homman hienosti loppuun ja sai ansaitsemansa kehut, vaikka ite tein tuttavuutta maapohjan kanssa. Ihan heti jalan päälle ei kärsinyt edes astua, mutta pienen hetken levon ja varovaisen verryttelyn jälkeen pystyin ihan hyvin tekemään vielä seuraavan harjotuksen:

Tässä harjotuksessa eniten mietitytti se putki, joka kulki vähän 2/9-aidan keskivälin alapuolella. Ei hirveesti tehnyt mieli rynätä uudestaan... Alku meni ihmeen hyvin, jopa vienti 3-aidalta neloselle onnistui ilman, että Redi edes olis yrittänyt putkeen. Mä ite hätiköin noilla 4- ja 5-aidoilla ensin niin, että rimat putoili, mutta toisella yrittämällä sain ohjattua rauhallisemmin, jolloin Redikin hyppäsi keskittyneemmin ja hätiköimättä. Putkeen menossa ei ollut ongelmia, mutta sitten se loppu... Ekalla kerralla mä yritin pysytellä sen metalliputken alapuolella niin, että olisin lopuks jääny juoksemaan 9-aidan ja A-esteen oikeaa puolta. 7-aidalle taisin vielä saada Redin vietyä jotenkin, mutta tuo siirtymä 8-aidalta ysille meni kummalliseks sohlaamiseks, joten Anna ehdotti, että siltikin tekisin siihen väliin valssin ja siirtyisin kahen viimesen esteen ajaks vasemmalle puolelle. Tällöin myös siirryin juoksemaan lähemmäs noita rinnakkasia aitoja ja metalliputken "yläpuolelle". Silloin ohjaus toimi paljon paremmin.

Itsenäisenä harjotuksena meillä oli pujottelu, jonka päässä oli mutkaputki. Ideana oli harjotella sujuvaa siirtymää putkesta pujotteluun. Koska Redi on tupannut jättämään viimeset kepit pujottelematta ja kaahannu jollekin seuraavalle esteelle, me tehtiin tätä vaan niin, että lähetin Redin putkeen ja tehtiin pujottelu perään, ei ollenkaan toiseeen suuntaan (että pujottelun jälkeen olis houkuttelemassa putki). Homma onnistu muutaman kerran tosi hyvin niin, että Redi tuli sieltä "suljetun kulman" puolelta, ja mä näytin tosi tarkkaan sitä ekaa väliä. Loppupujottelu meni pari kertaa tosi rytmikkäästi ja ainakin omaan silmääni itsenäisesti. Tosin mähän en voi ohjata keppien "väärältä" puolelta ollenkaan. Jos Redi tuli putkesta sieltä "avoimesta kulmasta", sillä oli liikaa vauhtia ja se tuli varmaan joka kerran takasin kolmannesta välistä eikä siitä toisesta. Treeniä, treeniä vaan...