Päätin vihdoin jokin aika sitten ilmottaa Redin kisoihin. Laukaassa oli sopivasti pieni, vaan 1-luokkalaisten kisa, joten sinne pantiin ilmo menemään. Tuomarina oli mun Jatko2-ryhmässä Halilassa nuorimmalla bortsullaan ollut Räsäsen Minna. Etukäteen sanoin Suville, että Minnalla on sairaan nopee, isolaukkanen (sanotaanko koiristakin isolaukkanen, vai vaan hevosista?) koira, joten se tekee kuitenkin sellasen radan, että ohjaaja saa juosta. Toisaalta toivoin, ettei sinne Laukaan kaukaloon olisi sellasta rataa mahtunut, vaan pikemminkin vähän syheröinen, mutta toive oli turha. Ei sillä, ei nuo radat varmaan mitenkään epätavallisia 1-luokan ratoja ollut. Jännitin vaan koko kisaa niin hirveesti, että vaan sen ajattelemisestakin meni vatsa solmuun. Sen tiesin, että hermostuksissani ohjaamiseni menee varmaan ihan reisille, mutta enhän mä ton hillintää muuten pääse harjottelemaan kuin kisaamalla.

A-kisan rata oli kutakuinkin yllä oleva. Heti alussa mietitytti, miten ihmeessä ehdin juosta putken toiseen päähän kääntämään Redin 3-aidalle ja valssilla A:lle, mutta ihan hyvin se meni. Hätäilin vaan lähdössä niin, että sain Redin pudottamaan ekan riman. A:n jälkeen ohjasin huolimattomasti, ja Redi pudotti 5-aidan riman, ja kun huitasin sitä vaan menemään putkeen ja kaarsin ite voimakkaasti vasemmalle, koira kuuliaisesti käänty sinne eikä menny putkeen. Sitä korjatessani Redi juoksi 5-aidan pudonneen riman yli => hylkäys, mutta loppuun asti jatkettiin. Kaarteessa mulla meinasi happi loppua ja ohjauskin oli huonoa, mutta ehdin kuitenkin valssaamaan ennen puomia (ylösmenokontaktista ei havaintoa, koska se ei näy videolla). Redi tuli tosi nätisti puomin alas asti ja käänty hyvin, mutta sitten tuli taas sellanen vauhtisuora, ettei mun kunto riittänyt ja ohjasin taas huonosti putkelle, mitä jouduin korjailemaan, ja päädyin omituiseen paikkaan 18-aidalla, josta sitten riman putoamisen lisäks kaatu toinen siiveke. Pujottelun alkuun otin Redin ihan kunnolla vierelle, ja sitten se pujottelikin tosi nätisti ja pomppasi viimeisen aidan. Tulos oli siis hylky, ja oma suoritukseni oli monissa kohdin aivan surkea, mutta hyviäkin kohtia oli. :-)

Toinen rata oli pitkälti ensimmäinen lopusta alkuun, mutta ihan loppupäässä oli pieniä muutoksia. Katoin heti rataan tutustuessa kauhulla tota pujottelun jälkeen siintävää putkea. Redihän pujottelee kyllä ihan sujuvasti, mutta viimeset kepit jää helposti tekemättä, jos tiedossa on jotain hauskempaa. Suunnitelma oli, että siellä loppupäässä alan taas hokea 'pujo'-käskyä painokkaasti, jotta herra malttaisi mielensä. Ei malttanut. Starttien välissä Redi oli kerännyt kivasti kierroksia autossa, enkä mä osannut niitä siinä mitenkään purkaa. Jo alotukseen vietäessä koira kitisi ja oli just sen näkönen, että näin jälkikäteen ajatellen, tulos oli nähtävissä jo ennen tuomarin lähtölupaa. Jos jotain positiivista haetaan, mä onnistuin malttamaan mieleni ja lähtemään sen verran rauhallisesti, että eka rima pysy ylhäällä. JEE! (Pienet on ilot.) Pujottelun alun ohjasin ite huolimattomasti. Mä luotin liikaa siihen, että Redi osais sen hakea ite oikein. Jouduttiin siis korjaamaan se, mutta eihän leikki olis siihen kaatunut, ellei... Pujottelu lähti toisella kertaa käytiin tosi hienosti, mutta sitten siellä neljänneksviimesellä (?) kepillä Redi ampas, eikä mun "EIIII!"-huuto mitään auttanut. Hylkäys. Yritin sitten siitä muka vielä jatkaa, mutta oma puhti taisi mennä niin täysin, että oikeasti lakkasin ohjaamasta, jolloin Redi alko vaan pomppia mun ympärillä, spurttailla ja haukkua hullun lailla. Suoritus ei siis ole mitenkään erityisen kaunista katsottavaa.

Olishan se ollu kiva saada ekoista kisoista edes joku tulos, vaikka miljoona virhepistettä, mutta minkäs teet. Emännälle lisää treeniä ja jotain valiumia ennen kisoja. ;-) Siis kyllähän seuraavatkin kisat vielä tulee, en mä tästä lannistunut, mutta tarkkaa päivämäärää ei vielä ole tiedossa.