Tuomarina oli Salme Mujunen, jonka ensimmäinen rata ei ollut kauhean paha:

Redi oli innoissaan lähdössä, ja mua hermostutti niin, ettei henki kulkenu. Tuloksen arvannee... Olisin voinu jättää koiran napakammin paikalleen ja kävellä reippaammin suunnittelemaani paikkaa kohden, mutta sen sijaan vedin siinä kävellessäni syvään henkeä, että hermot vähän helpottais... ja silloin kuulin, kun koira lähti. Yritin ehtiä reagoimaan kunnolla ja ohjata sen 2-aidalle, mutta en onnistunut, vaan Redi spurttasi innoissaan jonnekin kentän keskelle. Eihän leikki vielä silloin olis ollu siinä, mutta kun kutsuin sen takas luokseni, se hyppäs 4-aidan, ja sehän oli siinä. Jatkoin kyllä siitä eteen päin, mutta varsinkin toi aitahässäkkä meni ihan persiilleen. 8-mutkaputkeenkin ohjasin sen huonosti, joten se meni väärästä päästä, mutta sitten sain taas vähän juonesta kiinni. Sikälimikäi oikein muistan Redi teki oikein nätin keinun ja sitä seuraavan kaarroksen. Valssasin 12-aidan takana, ja Redi paineli siitäkin mutkaputkelle ihan kivasti. Pujottelun alotuksen tein huonosti, joten otin sen uudestaan, mutta vikaa keppiä Redi ei kiertäny, kun se jo sujahti 18-mutkaputkeen. Yritin ohjata sen loppusuoran koiran vasemmalta puolelta, mutta näin jälkikäteen ajatellen mun olis pitäny muistaa, että se noissa tilanteissa tuppaa juoksemaan mun alle jokaisen esteen jälkeen ja että mun olis pikemminkin kannattanu ohjata sen oikealta puolelta, mikä olis ollu ihan mahdollista. No, hylky mikä hylky.

Toisella radalla oli parikin pahaa kohtaa:

Jo rataan tutustumisessa kattelin kauhulla tota vauhtisuoraa pituudelta puomille, kun kuitenkin koira olis pitäny kääntää oikealle putkeen. Ain't never gonna happen. Toinen paha oli tuolla puolvälin paikkeilla pujottelun jälkeen putki. Noh, lähdin hätäsesti, että ehtisin tehdä tosi voimakkaan ohjausliikkeen ton pituuden jälkeen, joten eka rima putosi. Ja ihme tapahtu: Redi käänty, mutta ehkä puoltoista metriä liian myöhään, joten tottahan se kaahasi siitä väärästä päästä putkea sisään. Plääh. Mutta se käänty, hieno homma. Puomilla se ehti älyttömästi mun edelle ja viiletti omine lupineen aidan yli putkeen vaivautumatta koskemaan alastulokontaktiin. Sain taas vähän juonesta kiinni tossa ennen A-estettä ja pääsin ohjaamaan Redin 9-renkaalle ja siitä kaarroksen. Mä ajauduin 11-aidan takana liian pitkälle, joten oli tosi lähellä, etten vetäny Rediä siitä ohi, mutta tosi hienosti se hyppäs sen aidan silti. Mä vaan häkellyin siitä niin, että kepeille ohjauksesta tuli huono tai pikemminkin en ohjannu ollenkaan, joten ekalla yrittämällä Redi vaan alko juosta siitä ohi. Se kyllä palas, kun käskin ja ihme kyllä pujotteli ihan viimesiä keppejä lukuun ottamatta kaikki ennen kuin karkas putkeen (mikä siis oli odotettavissa). Sitten se loppu oli aivan onnetonta söhellystä mun osalta.

Harmittaa tietysti, ettei tulosta saatu, mutta oli hienoa kattoa, kun herra superhirmu paineli hippulat vinkuen. Lisäks se ei tainnu kertaakaan hyppiä ja pomppia mun ympärillä härkkimässä. Että joo, emännälle lisää hermojenhallintaharjotuksia. Ja varmaan ens vuoden puolella taas (epäilen, ettei me mihinkään hallikisoihin osallistuta).